Toivottu tulevaisuus

Kuuntele radiouutinen koko kaupungin kynttiläillallisesta vuodelta 2030

JOHDANTO
Kaupunkilaisilla vahva tarve mieltä rauhoittavalle ikiaikaisuudelle

Toivotun tulevaisuuden kaupunkikeskusta -hanke on keskustellut kaupunkilaisten kanssa siitä mikä on tärkeää ja merkityksellistä yhdessä koetussa ja jaetussa arjessa ja tehnyt myös kulttuurista analyysia siitä miten arki 2020-luvulla Oulussa koetaan. Keskustelun keskiössä on tällöin koettu elämänlaatu ja se miten keskusta voi tukea ja vahvistaa sen parantumista.

Näiden keskusteluiden aikana oululaiset ovat todenneet, että arki tuntuu – kaiken hyvän ohella – aika ajoin ahdistavalta. Ahdistusta synnyttävät uutiset maailmalta ja maailman tilasta. Kaupunkikeskustan osalta ihmiset tuntuvat tarvitsevan yhä enemmän paikkoja, jotka ruokkisivat mielenrauhaa alati pauhaavan uutisvirran ja maailman myllerryksen keskellä.

Yhteisen tulkintamme mukaan, oululaiset haluavat keskustasta ikiaikaisen paikan…
1) joka henkii paikallista historiaa ja identiteettiä sekä sitä miten aiemmat sukupolvet ovat kohdanneet ongelmia ja selvinneet niistä
2) joka elää mukana neljän eri vuodenajan kierrossa ja neljän vuorokauden ajan rytmissä  erilaisine tunnelmoineen, toiminnallisuuksineen ja tapahtumineen
3) joka tuo esille sukupolvien ja vuosikymmenten jatkumoa: kuka oli ja teki ennen ja kuka jatkaa nyt, sekä viestii millä tavoin tulevaisuus on mennyttä parempi
4) joka toimii perinteisten juhlapäivien juhlintapaikkana ja tekee sillä tavalla näkyväksi kollektiiviset koko kaupunkia liikuttavat kokemukset

Ensin pyysimme taiteilijoita rakentamaan kaupungin keskustaan yhdessä koettavia taideteoksia, jotka saisivat inspiraationsa kaupunkeihin  liittyvästä tieteellisistä tutkimuksesta.  Sitten keskustelimme teokset kokeneen yleisön kanssa, siitä mikä on tärkeää ja merkityksellistä  heidän arjessaan taideteoksen herättämiin tuntemuksiin peilaten.

RATKAISU
Vanhan kaupungin ja sen brändin luominen

Oululaiset haluavat vahvistaa Ainolan puiston ja kaupallisen liikekeskustan väliin jäävän alueen identiteettiä ja luoda siitä selkeästi vanhaksi kaupungiksi mielletyn alueen, joka henkii ikiaikaisuuden tunnelmaa.

Vanhan kaupungin alkusysäys on rotuaarin on jatkaminen tuomiokirkolle asti siten, että kaupungintalon edustalle muodostuu puiden kehystävä aukio. Yhtä lailla siihen kuuluu kaupunginojan puistovyökeen vahvistaminen siten että Hallituspuistosta, Snellmanin ja Otto Karhin puistoista muodostuu yksi kokonaisuus, jossa kaupunginojan rannat hyödynnetään oleskelun näkökulmasta paremmin. Kun puisto jatketaan kivijalkaan asti, rakennamme puistosta turvallisen ja viihtyisän kokonaisuuden aivan liikekeskustan viereen ja aktivoimme puistojen reunamien kivijalkaa kaupallisesti.

Mielikuva vanhasta kaupungista syntyy viemällä ihmiset lähemmäs Oulun kauneimpia vanhoja rakennuksia, kuten Tuomiokirkkoa, Lääninhallituksen taloa, Lyseota, Kolmiotaloa, Tuomiokapitulia, Kulttuuritalo Valvetta, Kaupungintaloa, Franzenin ja Siemssenin sekä Byströmin taloa. Tämän vuoksi on toteutettava Aleksanterinkadun ja Torikadun ylittämiseen liittyvä turvallisuuden parantaminen jalankulkijoiden näkökulmalla, sekä Madetojan puiston uudistaminen siten, että se yhdistyy toiminnallisesti Kulttuuritalo Valveeseen.

Kaupunginojan puistovyöhyke on Oulun korttelikeskustan kruununjalokivi niin rakennuttajat, kivijalkayritykset kuin myös kaupunkilaisten näkökulmasta.
Jos jokin välttämätön kehittämis-toimenpide vahingoittaa sitä, on vahinko kompensoitava täysimääräisesti mahdollisimman lähellä vahinkopaikkaa. Sillä jos menetämme puiston, keskusta menettää paikallisten mielestä sielunsa.

KESKUSTA RAKENTUU ERILAISTEN ALUEIDEN IDENTITEETEISTÄ
Tällaisessa keskustassa kokonaisuus on enemmän kuin pelkkä osiensa summamaan vaaran kortteleita

Oulun vanhan kaupungin on erotuttava vahvasti tunnelmallaan ja toiminnoiltaan urbaanimmasta, modernimmasta ja kaupallisemmasta liikekeskustasta.

Kaupallinen keskusta ei saa olla myöskään liian laaja tai hajallaan, vaan kompakti ja ”riittävän pieni”, jotta kaikki kaupalliset palvelut ovat sympaattisen lähellä toisiaan. Tämä on hyvä tunnustaa oululaiseksi vahvuudeksi, siten että kehitetään julkisen tilan vision mukaisesti olemassa olevaa kaupunkitilaa, eikä tavoitella sitä, että liikekeskusta laajenisi uusille alueille.

Kävelykatu on liikekeskustan ravintoloille, kahviloille ja erikoisputiikeille kaupallisesti kannattavin ympäristö, joten kävelykatualuetta on lisättävä keskustaan yrittäjäystävällisyyden nimissä. Mutta samaan aikaan on myös todettava, että se ei ole ideaali paikka palveluita myyville yrityksille, joten kävelykatualueen laajennus on tehtävä vaiheittain siten että kaupungin keskusta ehtii tottua uusiin muutoksiin, ennen kuin seuraava tulee.

Keskustan eri alueiden identiteetit tunnustamalla puretaan myös nykytilanne, jossa jokaisen kadun kohdalla eri intressiryhmät taistelevat omien tavoitteidensa toteutumisesta. Eli jokaisella kaduilla ei tarvitse käydä taistelua parkkipaikan ja katupuun välillä, eikä jokaisella kadulla tarvitse yrittää toteuttaa jokaista kaupungin strategista tavoitetta. Tällöin yksittäiset kadut ovat osa koko keskustan ja sijaintinsa kehittämiskuvan mukaista tavoiteasetelmaa.

Keskustan eri alueet poikkeavat toisistaan merkittävästi ja siksi niillä viihtyy erilainen liiketoiminta.

Pokkisen alueella (Liikekeskustassa) on ravintoloita ja kahviloita 31%, tavarankauppaa 35% ja palveluiden osuuden ollessa vain 34%.

Vaaran kortteleissa on  ravintoloita ja kahviloita vain 17%, tavaroiden kauppaa suhteessa sitäkin vähän eli 21%, kun palveluiden osuus on 62%.

KAIKKIEN KESKUSTA ELI JOKAISELLE JOTAKIN
Kehittäminen käynnistyy todella vasta eri alueiden identiteettejä vahvistamalla

Keskustan erilaisten omaleimaisten alueiden identiteetti syntyy arkkitehtuurista. Eli rakennusten ja niiden kaupallisten sisätilojen ja  julkisen kaupunkitilan tilan tunnelman ja toimintojen muodostamasta kokonaisuudesta. Rakennuksiin ja kaupallisiin tiloihin on vaikeaa vaikuttaa merkittävästi, varsinkaan lyhyellä aikavälillä, joten Oulun kannattaa keskittyä julkisen kaupunkitilan kehittämiseen.

Kun keskustassa on eri identiteetin omaavia alueita, se tuo toiminnallista vaihtelevuutta keskustaan ja mahdollistaa sen, että ihmiset vieraillessaan keskustassa voivat nauttia useammasta eri tunnelmasta. Samalla vierailulla voi kokea kaupallisen liikekeskustan kävelykadut ja ostoskeskukset, vanhakaupungin ikiaikaisen tunnelman, nauttia torinrannan virkistys-, kulttuuri- ja vapaa-ajanpalveluista sekä Vaaran palvelukorttelista. Kontrastit vahvistavat yksittäisten alueiden identiteettiä entisestään, tavoite on että ne ovat niin erilaisia ettei niiden välillä ole suoraa kilpailullista asetelmaa.

Oulun kaupungin yrittäjämyönteinen asenne onkin parhaimmillaan keskustan kehittämisen osalta erilaisten toimintaympäristöjen rakentamista ja mahdollisuuksien luomista kaikille yrittäjille – myös tulevaisuuden yrittäjille – ei yksittäisten kehittämistä mahdollisesti kärsivien ja siksi sitä ymmärrettävästi vastustavien nyky-yrittäjien toiveisiin taipumista. Tällöin ei kehitetä omien toiveiden mukaista keskustaa tai ylläpidetä väkisin olemassa olevaa yrityskantaa, vaan mahdollistetaan mahdollisimman monenlainen yritystoiminta keskustassa markkinatalouden lakien mukaisesti.

Julkisen tilan kehittäminen ja ylläpito nähdään nykypäivänä ylimääräisenä kulueränä, vaikka todellisuudessa se on tuottava investointi, joka rohkaisee rakennuttajia rakentamaan ja saa kanta-kaupunki-kulttuurin ja  kivijalan liike-elämää kukoistamaan.

LISÄKSI
Visio käsittelee myös kolme muuta kohdetta Oulun keskustassa ja sen leipeillä:
– Kohde 1: Tutustu maauimalaan torinrannassa!
– Kohde 3: Tutustu leikkikatuun vaaran kortteleissa!
– Kohde 4: Koe Heinäpään keskuspuutarha!

Huom! Vuoden 2030 toivottua tulevaisuutta meille kuvittanut Leevi Kerola on kuvittaja ja arkkitehti, joka on erikoistunut digitaaliseen grafiikkaan ja visualisointeihin.